Lääkehoidon ongelmakohtia
Vanhusten (yli 75-vuotiaiden) lääkehoidon ongelmista maassamme tiedetään
(Sosiaali- ja terveysministeriön Oppaita 2005:32), että
Ainakin joka kymmenes käyttää vanhuksille sopimattomia lääkkeitä
Ainakin joka kymmenes käyttää kahta tai useampaa psyykenlääkettä samanaikaisesti, todennäköisesti vain osa käytöstä on perusteltua
Ainakin joka kymmenes käyttää kahta tai useampaa saman lääkeryhmän lääkettä (ATC-2 tason päällekkäisyys), todennäköisesti vain osa käytöstä on perusteltua
Ainakin joka kymmenes käyttää lääkeyhdistelmää, johon liittyy vakavan yhteisvaikutuksen riski
Osa vanhusten sairaalahoitojaksoista on seurausta lääkityksen ongelmista. Kyseessä voivat olla yhteensopimattomat lääkkeet, liialliset lääkkeet tai alilääkitys.
Vanhusten lääkehoidon ongelmia laitoshoidossa:
Antipsykoottien käyttö ilman indikaatioita
Rauhoittavien tai unilääkkeiden käyttö ilman indikaatioita
Säännöllinen unilääkkeiden käyttö
Usean rauhoittavan lääkeaineen samanaikainen käyttö
Opioidit
Hoitavan lääkärin vastuulla on lääkityksen yhteensopivuuden säännöllinen arviointi. Vanhusten lääkehoidossa korostuu hoitohenkilökunnan osaaminen ja vastuu.
Vanhusten lääkehoidon ongelmia avohoidossa:
Vanhus, jolla on yksi tai useampia pitkäaikaissairauksia, tarvitsee säännöllistä seurantaa, ja hänen lääkityksensä tulee arvioida vähintään kerran vuodessa
Sairaalahoitojaksolla akuutin sairauden vuoksi tilapäiseen käyttöön tarkoitetut lääkkeet, erityisesti uni- ja rauhoittavat lääkkeet sekä kipulääkkeet, voivat jäädä päälle ja potilaan lääkitys on tarkistettava osastohoidon päättyessä
Terveyskeskusten reseptinuusimiskäytännöt vaihtelevat: reseptin uusimisen tarvetta pohditaan liian harvoin erityisesti uni- ja rauhoittavien lääkkeiden kohdalla.
Ensisijainen vastuu lääkehoidon koordinoinnista on potilasta hoitavalla lääkärillä. Myös palvelutaloissa, vanhainkodeissa ja yksityisissä vanhustenhuollon yksiköissä on sovittava potilaan hoidosta vastaava lääkäri.
